perjantai 16. marraskuuta 2012

Eettinen vai ekologinen?


Vaikuttaa siltä, että arkikielessä erityisesti ruoasta puhuttaessa eettinen ja ekologinen menevät turhan usein sekaisin. Näitä käytetään joskus rinnan ja jopa synonyymeinä, mitä nämä missään tapauksessa eivät ole. Seuraava teksti voi vaikuttaa jonkun mielestä hiusten halkomiselta, mutta itse kaipaisin erityisesti viralliseen kieleen selkeästi enemmän johdonmukaisuutta.

Ensiksikin mitä tarkoittaa eettinen ja erityisesti eettinen ruoka? Asiasta voi olla toki montaa mieltä, mutta itse näen sanan "eettinen" hyvin kiistanalaisena ja myöskin subjektiivisena kannan ilmaisuna. Eettinen teko on yleismerkityksessä moraalisesti hyvä tai oikea teko, jonkun henkilön arvoperspektiivistä katsottuna. Kun määritellään mikä on eettistä ja mikä ei, niin ongelmaksi muodostuu se, kenen henkilön arvomaailman mukaan tätä tarkastellaan.

Puhuttaessa eettisestä ruoasta on ensin selvitettävä hyväksyykö henkilö eläinten tehokasvattamisen ihmisravinnoksi. Yleisesti tarkastellen mielipiteet tästä vaihtelevat, joskin suurin osa ihmisistä yhtynee ainakin jossain määrin siihen, ettei ole oikein aiheuttaa kärsimystä eläimille. Kuitenkin on paljon myös niitä, jotka eivät suoranaisesti näe tässä mitään väärää ja joiden mielestä ihmisellä tulisi olla oikeus eläinten tehotuotantoon ihmisravintoa varten. Näiden arvoperspektiivistä katsottuna tehotuotettu ruoka on näin ollen eettistä. Voidaanko virallisissa kannoissa eettistä ruokaa edes määritellä vai pitäisikö käyttää jotain muuta sanaa?

"Ekologinen" on jo sen sijaan vähemmän kiistanalainen käsite. Kun eettiseen ruokaan sisältyy paljon subjektiivisia merkityksiä, ekologisuutta voidaan jossain määrin jopa mitata. Ekologinen ruoka on yleismerkitykseltään sellaista, joka aiheuttaa verrattain pienen ympäristö- ja ilmastokuormituksen. Ympäristökuormitusta voimme tarkastella vaikkapa järviveden fosforipitoisuuksia mittaamalla ja ilmastokuormitusta hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjen perusteella. Vertailtaessa eri tuotteiden ekologisuutta on kuitenkin tehtävä tiettyjä päätöksiä siitä, miten esimerkiksi fosforipäästöjen suuruutta voidaan suhteuttaa hiilidioksidipäästöihin ekologisuutta punnittaessa. Emme voi suoraan sanoa onko järvivesiä pilaavan lohen kasvattaminen ekologisempaa kuin ilmakehää metaanipäästöillä kuormittava nautakarja. Tästä johtuen myös ekologisuuteen sisältyy subjektiivisia mielipiteitä ja näkökantoja, joista osa myös kumpuaa jossain määrin arvoista.

Itse hyväksyn eläinravinnon käyttämisen, mutten kuitenkaan eläinten kohtuutonta kärsimystä. Koska tehotuotettu ja ahtaissa häkeissä kasvatettu broileri joutuu useimmissa tapauksissa kärsimään nautakarjaa enemmän, pidän näin ollen naudanlihaa broileria eettisempänä ravintona tai ainakin useimmissa tapauksissa. Kuitenkin epäeettistä on periaatteessa myös tulevien sukupolvien elinympäristön tuhoaminen ympäristöä ja ilmakehää kuormittamalla. Naudanlihan kilon tuottaminen aiheuttaa huomattavasti enemmän ympäristökuormitusta kuin broilerinlihan, joten tässä mielessä naudanlihan eettisyys ei olekaan enää itsestään selvyys.

Sen sijaan huomattavasti perustellummin voimme sanoa, että broilerinliha on yleisesti ekologisempaa kuin nautakarjan tuottaminen. Tämän väitteen voimme perustella tarkastellessa ilmakehän päästöjä. Nautakarjan metaanipäästöt, jotka siis aiheutuvat arkitermiä käyttäen "piereskelystä" ovat huomattava ilmastohaitta aivan kuten pienen tehtaankin päästöt. Edes kaikki kasvisruoka (muu kuin vegaaninen) ei ole ekologista, sillä jotkut maitotuotteet ovat yhtä lailla ilmastohaitta runsaasti käytettynä. Juustokilo voi olla yhtä epäekologinen elintarvike kuin naudanliha kilokin.

Lopuksi todettakoon, että nahistelu siitä, onko lihan tehotuottaminen ja tästä eläimille aiheutuvat kärsimykset oikein vai väärin tulisi jättää vähemmälle. Ei sen takia, että eläinten kärsimys olisi tämän rinnalle sivuseikka vaan kokemukseni mukaan tuo keskustelu on aina yhtä hedelmätöntä kun selkeästi erilaisia arvonäkemyksiä ja maailmankuvia kohtaavat toisensa. Sen sijaan toivoisin enemmän keskustelua siitä miten voimme ruokatottumuksillamme vaikuttaa ilmastopäästöjen hillitsemiseen. En usko, että ketään on eri mieltä siitä, onko elinympäristömme tuhoaminen oikein vai väärin.

Ruoan ilmastovaikutuksia ei ole syytä aliarvioida, sillä tämä on yksi helpoimmista tavoista säästää ilmastoa mikäli meillä on ainakin hieman halua vaihtaa tottumuksiamme. Lihan käytön vähentäminen ja kasvisruoan lisääminen ovat hyviä keinoja tähän. Jos yhä useampi runsaasti lihaa kuluttava edes vaihtaisi päivittäisen naudanliha pihvinsä esimerkiksi kalaan tai ainakin siipikarjaan, säästämme sillä huomattavasti ilmastoa aivan kuten vaihtamalla henkilöauto pyörään pieniä matkoja tehtäessä.  

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Miksei syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä voida säästää?


Jyväskylän kaupunki joutuu ensi vuonna kohtaamaan talouden tosiasiat. Vaikka veroja korotettaisiin ja velkaa otettaisiin lisää, säästöjä on siitäkin huolimatta pakko tehdä. Kaupungilla ei tästä huolimatta ole varaa säästää ennaltaehkäisevistä palveluista. Näiden palveluiden laimin lyönnistä seuraa lasku tulevaisuudessa, joka on suurella todennäköisyydellä isompi, mitä mahdolliset säästöt.

Olkoon taloustilanne mikä hyvänsä, syrjäytymistä ehkäisevistä palveluista, kuten sosiaali- ja mielenterveyspalveluista ei tule säästää senttiäkään. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 27 000 euroa vuodessa, mutta suurimman laskun maksaa kuitenkin syrjäytynyt itse, jonka kokemaa pahoinvointia ei voida mitata rahassa.

Erityisen tärkeää on panostaa mielenterveyspalveluihin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn juuri heikon taloussuhdanteen aikana, jolloin työttömyys on yleistä ja ihmisten riski syrjäytyä on suurin. Kun kaupunki miettii missä säästetään, tämä tosiasia on syytä pitää koko aika mielessä. Jos mielenterveyspalveluiden jonoja ei pureta ja hoitoon ohjausta paranneta, seuraukset voivat olla dramaattisia ja kauaskantoisia.

Ensi vuoden alussa voimaan astuva ja paljon markkinoitu nuorisotakuu ei yksin ratkaise ongelmia. Nuorisotakuu kyllä takaa työ- ja opiskelupaikan niille nuorille, jotka jäävät vastaisuudessa tyhjän päälle, mutta ei auta jo entuudestaan syrjäytyneitä. Nuorisotakuun lisäksi kaivataan runsaasti kunnan oma-aloitteista panostusta syrjäytymisen hoitoon, eikä tämä onnistu ilman taloudellisia resursseja.

Ideologinen riitely siitä, miten nuorten ongelmia ja syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä tulee lopettaa välittömästi. Vastuu syrjäytymisen hoidosta kuuluu kaikille, niin henkilölle itselleen, lähimmäisille, kuin myös yhteiskunnalle. Riittävät koulupsykologipalvelut ja muut yhteiskunnan tukipalvelut tuovat apua niille, joille koti ei mahdollista tasapainoista nuoruutta.

Linja-autojen lippualennukset remonttiin


Jyväskylän linja-autolippujen korkeista hinnoista on pauhattu paljon niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Moni täällä asuva tietää hyvin, että kertalipusta joutuu nykyisellään maksamaan 3,20 euroa suppeimmalla vyöhykemaksulla, joten en tässä lähde ainoastaan toistamaan jo esiintyneitä vaatimuksia hintojen laskemisesta. En myöskään lähde vaatimaan Tallinnan esimerkin mukaista ilmaista joukkoliikennettä vielä, sillä tämän hetkisessä taloustilanteessa se on hienosta ajatuksesta huolimatta kaukana realismista.

Mielestäni tällä hetkellä on tehtävä kaikki mahdollinen sen eteen, että linja-autolipun ostaminen olisi paitsi edullista, myös vaivatonta. Esimerkiksi opiskelija joutuu opiskelija-alennuksen saamiseksi hankkimaan Jyväskylän liikenteen palvelupisteestä matkakortin, jonka saamiseksi hänen on hankittava todistus siitä, että hän on paitsi opiskelija, mutta myös kunnassa kirjoilla oleva henkilö. Vaikka alennuslipun hinta olisi edes jossain mielessä kohtuullinen, kyseinen prosessi on kaukana vaivattomuudesta. Tästä syystä moni ei laiskuudessaan tule korttia hommanneeksi, ellei siihen ole todellista tarvetta, eikä tästä syystä aktivoidu edes linja-autoliikenteen satunnaiseksi käyttäjäksi.

Miksei ihmisille anneta oikeasti mahdollisuutta kokeilla, miten hyvä ja vaivaton liikkumisväline linja-auto voi parhaimmillaan olla? Nykyisellään kallis kertalippu tai toimenpiteitä vaativa matkakortti ei anna opiskelijalle tai muuten vähävaraiselle mahdollisuutta linja-autoliikenteen "koekäyttöön".

Itse ehdotan ratkaisuksi busseissa tai kioskeissa myytäviä 5-10 matkan alennuslippuja, joiden ostamisen ainoa edellytys on voimassa oleva opiskelijakortti tai muu yleisesti käytetty todistus, joka oikeuttaa alennukseen. Helsingin mallin mukaisesti opiskelija-alennus on oltava puolet lipun hinnasta, mikä on tulotasoon nähden perusteltua. Alennusten sidonnaisuus verotuskuntaan tulee poistaa. Näin vähennetään paitsi turhaa todistelua, mutta myös lisätään entisestään liikenteen käyttöastetta, sekä pidemmän päälle myös kannattavuutta.

Jos kaupunki haluaa oikeasti pitää huolta opiskelijoiden ja vähävaraisten hyvinvoinnista niin toimiva joukkoliikenne on erittäin hyvä tapa tukea tätä. Liikkuminen paikasta toiseen laajassa kaupungissamme ei saisi olla ainoastaan varakkaiden etuoikeus, eikä oman auton omistaminen tulisi olla välttämättömyys.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Opiskelijoiden arvoa ei mitata pikavoittoina


Toissa viikolla Jyväskylän opiskelijaliike (JYY ja JAMKO) sai tahtonsa läpi vaatiessaan linja-autoliikenteen opiskelija-alennusten poistamissuunnitelmien perumista. Vastaisuudessakin Jyväskylässä kirjansa pitävillä opiskelijoilla on oikeus saada alennus 30 päivän lippuihinsa, mitä voi pitää kohtuullisena huomioiden lippujen kalliin hinnan ja opiskelijoiden heikon taloudellisen aseman. Lippualennuskeskustelun ohessa nousi esille jälleen se tosiasia, että vain 37% opiskelijoista on Jyväskylän veronmaksajia, mistä johtuen ihmeteltiin kunnan nihkeää halua kannustaa opiskelijoita lippualennusten kaltaisilla menetelmillä vaihtamaan kirjojansa Jyväskylään. Keskustelua aiheutti myös eriävät näkemykset ja laskelmat opiskelijoiden nettovaikutuksesta kunnalle sen veronmaksajina.

Totuus on, että tuottaa sitten kirjojansa Jyväskylässä pitävä opiskelija voittoa tai tappiota kunnalle, kyseinen vaikutus kunnan talouteen on tältä osin pieni. Sen sijaan huomattavasti merkittävämpi asia kunnan taloudelle on se, jääkö kyseinen opiskelija kuntaan myös valmistuttuaan. Tässä tapauksessa puhutaan huomattavasti suuremmista rahasummista, jolloin opiskelijan opiskeluaikainen veronmaksukunta muuttuu kuntatalouden kannalta merkitsemättömäksi. Eikä kaikkea voida edes suoraan mitata rahassa sillä opiskelijoiden oleskelu kunnassa tuottaa positiivisia vaikutuksia kunnan henkiseen hyvinvointiin, nuorentaen kaupungin imagoa sekä rikastuttaen sen kulttuurielämää. Valmistuttuaan opiskelijoiden tietotaso ja osaaminen voisivat olla kunnan ja siellä toimivien yritysten käytössä, mikäli vain kunnalla olisi todellista halua hyödyntää tätä.

Ikävä kyllä Jyväskylä on edelleen välipysähdyspaikka monelle tänne muuttaneelle opiskelijalle ja tuo näkemys ruokkii itseään. Jyväskylän elinkeinoelämä ei yksinkertaisesti pysty tarjoamaan korkeammin koulutetuille riittävästi koulutusta vastaavaa työtä ja tuo osaamiseen perustuva rikkaus menetetään muualle. Mikä tähän ratkaisuksi?

Kunnan elinkeinoelämää kehitettäessä keskiöön tulisi nostaa täällä jo ennestään toimivien yritysten sijaan paikallisten oppilaitosten tuottama koulutus ja sen hyödyntäminen. Vaikka kuinka haluaisimmekin, uutta Nokian kaltaista suuryritystä on tuskin tulossa nostamaan kunnan taloutta. Tulevaisuuden tulee rakentua korkeaa koulutusta hyväkseen käyttävien pienten ja keskisuurten kasvuyritysten varaan. Näiden rinnalle tarvitaan toimivat palvelut, ammattitaitoinen hallinto ja puitteet kaupungin hyvälle henkiselle hyvinvoinnille. Kunnan tulisi vihdoin ymmärtää, että jokainen opiskelija, oli hän sitten tuleva ekonomi, hitsaaja, virkamies, sosiaalityöntekijä tai kulttuurintuottaja, on omalla osaamisellaan arvokas kunnalle.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Uusfasismi oire yhteisöllisyyden puutteesta


Tänään iltapäivällä Jyväskylän keskustan valtasi uusi näky täällä päin, kun uusfasistinen Suomen vastarintaliike järjesti lippumielenosoituksen, megafoonikuulutusten ja materiaalin jakamisen kera. Mielenosoitus aiheutti hämmennystä ja huomiota samaan aikaan kun poliittiset puolueet olivat tekemässä kunnallisvaalikampanjaa vieressä. Vastalauseen sai niin EU-politiikka, monikulttuurillisuus, kapitalismi kuin pian pidettävät kunnallisvaalitkin. Liike kehotti mm. olla äänestämättä kunnallisvaaleissa ja sai osakseen myös hieman vihaisia huutoja väkijoukosta.

Kun pohditaan sitä, mistä tällaiset ääriliikkeet ammentavat voimansa, nousee usein pinnalle yhteiskunnalliset ongelmat ja hallituksen ajama politiikka, joka ei monen silmissä edesauta ongelmien ratkaisussa vaan menee yli tajunnan. Todellinen syy löytyy kuitenkin kroonisesta yhteisöllisyyden puutteesta. Silloin kun yhteiskunta luo kattavan turvaverkon, yhteisöllisyys ja vastuu toisesta ihmisestä usein unohtuu. Yhteiskunnan tulee parhaansa mukaan turvata yksilön pysyminen raiteillaan, mutta tämä ei yksin riitä, vaan vaatii rinnalleen myös solidaarisuutta ja aitoa välittämistä kanssa ihmisistä.

Uusfasistiset liikkeet tuovat täytettä yhteiskuntaa vaivaavaan yhteisöllisyyden puutteeseen ja ammentavat siitä kannatuksensa. Pettynyt yksilö löytää helposti muita pettyneitä, joita yhdistää ainakin yksi asia, viha. Useissa ääriryhmissä yhteisöllisyys alistaa yksilön valtaansa, mutta osa kokee tämän siitä huolimatta parempana kuin "irrallaan" olemisen. Pahimmillaan tällainen yhteisöllisyys tuhoaa yksilön kokonaan, josta seurauksena ihminen kieltää oman itsensä ja kaiken siihen liittyvän inhimillisyyden. Hyväksytyksi tuleminen on ihmisen perustarpeita ja niin tärkeä tarve, että ihminen on usein valmis uhraamaan omana itsenään olon tämän saavuttaakseen. Kun hyväksyntää ei ole muuten saatavissa, kaikenlainen yhteisöllisyys vaikuttaisi kelpaavan.

Kun uusfasistinen liikehdintä luo yhteisöllisyyttä "me ja he"-hengellä, jossa yhteisön ulkopuolisiksi voimiksi nähdään kaikki yhteisön muottiin sopimaton sekä vieras; yhteiskunnan tulisi alkaa luomaan yhteisöllisyyttä "me kaikki"-hengellä. Aito yhteisöllisyys on suvaitsevaista ja koostuu yhteen hiileen puhaltavista yksilöistä. Parhaimmillaan yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat toisiaan tukevia, ei poissulkevia asioita, ja erilaisuus yhteisön suurin rikkaus.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Julkisen liikenteen tila sietämätön


Tässä vielä Keskisuomalaisessa 15.8 julkaistu mielipidekirjoitus. Viikko tämän jälkeen bussiyhtiö Onnibus ilmoitti aloittavansa liikennöinnin Jyväskylässä. Toivokaamme, että toiminta laajenee ja saamme jatkossa lisää yhtiöitä paikkakunnalle.

Alkuperäinen kirjoitus:

Maanantain Keskisuomalainen uutisoi ammattikoululaisnuoria kuljettaneen linja-autolinjan yllättävästä lakkauttamisesta. Tämän seurauksena kyseiset nuoret joutuvat muuttamaan koulun omaan asuntolaan, sillä 30 kilometrin koulumatkan taittamiseen ei ole tarjolla mitään muuta kulkuneuvoa. Syynä lakkauttamiseen oli matkustajien vähäinen määrä, sekä varojen puute Keski-Suomen ely-keskuksen lakkautettua kokeilun alla olleen reitin tukemisen. Erityisesti kritiikin kohteena oli Jyväskylän liikenteen heikko tiedottaminen reitin lakkauttamisen johdosta, johon toimitusjohtaja Jaakko Raunio kommentoi "Emme voi tietää, keitä ja minne nyt lakkautetulla vuorolla oli kulkenut, joten tiedottaminenkin olisi ollut vaikeaa".

Kysynkin nyt, miten ihmeessä Jyväskylän Liikenne ei tiennyt kokeilun alla olleen linjan asiakaskunnasta? Eikö kyseisellä yrityksellä ole kiinnostustakaan nähdä vaivaa selvittää kuka yleensä sen palveluja käyttää, missä ja mihin aikaan?

Kyseinen tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten heikoissa kantimissa Jyväskylän julkisen liikenteen hoito on tällä hetkellä. Moderniin liiketoimintaan kuuluu asiakastutkimukset ja profilointi, mutta monopoliasemassa toimivalla liikennöintiyrityksellä ei näyttäisi olevan mitään halua kehittää toimintaa paremmaksi. Linjoja perustetaan silloin kun rahaa saadaan, mutta lakkautetaan saman tien kun tuet menetetään. Toimintaa leimaakin näin ollen suunnittelemattomuus ja lyhytnäköisyys. Kun huomioi vielä nykyisen reittiverkoston heikon kattavuuden ja korkeat lippujen hinnat, ymmärrän hyvin, miksi moni Jyväskylän alueella asuva turvautuukin omaan henkilöautoonsa mikäli sellaisen omistaa.

Nykyinen järjestelmä, jossa yksi yritys hoitaa joukkoliikenteen palvelut vuodesta toiseen, on tullut nyt tiensä päähän. Vaihtoehtoina on joko kunnollinen kilpailutus tai se, että kunta ottaa kyseisen palvelun tuottamisen omalle vastuulleen. Jotta joukkoliikenteestä saataisiin kilpailukykyinen vaihtoehto yksityisautoilun rinnalle, toimintaa on kehitettävä huomattavasti ja kunnan subventioita lisättävä roimasti. En tuomitse siis pelkästään Jyväskylän Liikenteen toimia palveluiden tuottajana, vaan myös poliittista tahtoa kunnan päättäjien taholta kaivataan nykyistä enemmän. Kun Jyväskylän talous saadaan lähi vuosina tasapainotettua, julkinen liikenne ansaitsee kaupungin johdon huomion ja sitä tulee kehittää aiempaa pitkäjänteisemmin. Tämä kaikki maksaa, mutta tuo työ on kallistuvan sekä ekologisesti kestämättömän yksityisautoilun vuoksi sen arvoista, ja maksaa varmasti itsensä takaisin.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Herätetään torkkuva Jyväskylä uuteen päivään!


Kuten moni jo tietääkin, olen ehdolla kunnallisvaaleissa 2012 ja tavoitteeni on herättää torkkuva Jyväskylä uuteen päivään. Tässä seuraavaksi kerron hieman itsestäni ja siitä mitä ajan näissä vaaleissa. Ensiksikin vähän siitä, mihin lähtökohtiin näkemykseni yhteiskunnasta pohjautuu ja mitkä ovat arvoni sekä tavoitteeni? 

Mille asioille ja arvoille näkemykseni pohjautuvat?


Kaikkein tärkeimpänä arvona pidän vastuuta itsestään, lähimmäisestä sekä ympäröivästä maailmasta. Mielestäni vapaus luo vastuuta ihmisissä, mutta vaatii rinnalleen myös opastusta sekä oikeanlaista valtion ohjailua, jottemme tuhoaisi tulevaisuuden elinympäristöä. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus onnelliseen ja turvalliseen elämään, sekä riittävään toimeentuloon. Tulevaisuus näyttäytyy erityisesti usealle nuorelle uhkaavana ja epävarmana, mutta sen tulisi päin vastoin olla suuri mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään ja nauttimaan siitä, mitä ikinä elämällään haluaakin tehdä. Kunnassa voidaan vaikuttaa useisiin asioihin, jotka edesauttavat ja helpottavat tätä.

Mielestäni Jyväskylä on hengeltään ainutlaatuinen ja mukava kaupunki, mutta viime vuosien aikana ei ole tehty riittävästi sen eteen, että tämä olisi vielä parempi paikka elää. Vaikka opiskelijoiden ja nuorten asema onkin lähellä sydäntäni, niin tavoitteena on koko kaupungin, niin lapsen, työssä käyvän kuin eläkeläisenkin hyvinvointi. Kaupunkia vaivaavien ongelmien ratkominen on aloitettava välittömästi. Vaikka kaupungin talous onkin parhaillaan heikossa tilassa, lyhytnäköiset ratkaisut siirtävät ongelmia vain seuraavaan vuoteen.

Olen ajamassa kunnallisvaaleissa seuraavia kolmea asiaa, jotka koen erityisen tärkeiksi nyt ja lähitulevaisuudessa:

1. Herätetään torkkuva joukkoliikenne!


Miksei bussit kulje haluamaani väliä, haluamallani ajankohdalla, sekä edullisin hinnoin? Tätä minäkin kysyn yhtä hämmästyneenä kuin tekin, sillä kyse ei todellakaan ole kuntatalouden kannalta mahdottomasta asiasta, mikäli vain todellista halua joukkoliikenteen kehittämiseen löytyisi riittävästi. Jyväskylä on hajanainen kaupunki, jonka vuoksi toimivan joukkoliikenteen järjestämiseen liittyy ongelmia. Siitä huolimatta tuota väitettä on käytetty liian usein tekosyynä sille, ettei tänne sellaista voisi järjestää.

Heikosti järjestetystä joukkoliikenteestä kärsivät erityisesti nuoret ja vähävaraiset, joilla ei ole edes mahdollisuutta oman henkilöauton käyttöön. Myöskään yksityisautoiluun ei tulisi ihmisiä edes kannustaa sen aiheuttamien päästöjen vuoksi, mutta valitettavasti useille tämä on ainoa mahdollisuus taittaa esimerkiksi työmatkansa. Joukkoliikenteestä on tehtävä vaivaton ja edullinen vaihtoehto yksityisautoilulle ja tähän tarkoitettujen kunnan maksamien tukien määrää on lisättävä merkittävästi lähitulevaisuudessa. Lippujen opiskelija-alennusta on korotettava 50 prosenttiin ja 5-10 matkan alehintaiset liput on tuotava markkinoille kertalippujen sekä matkakorttien oheen. Kyseisten lippujen hankkiminen on tehtävä vaivattomaksi tekemällä näiden ostaminen mahdolliseksi esimerkiksi busseista, lähikioskista tai muista ihmisiä lähellä olevista toimipisteistä. Näin vaikutetaan siihen, että myös satunnaiset matkaajat kiinnostuvat joukkoliikenteestä.

2. Herätetään torkkuva nuorisotyöllisyys!


Elämme parhaillaan vaikeita aikoja. Jyväskylän työttömyys on muihin isoihin kaupunkeihin verrattuna suurta ja erityisen hälyttäviä ovat nuorten työttömyyslukemat. Jyväskylä ei nykyisellään yksinkertaisesti pysty tarjoamaan nuorille koulunsa päättäneille tai korkeakoulusta valmistuneille riittävästi työ- ja harjoittelupaikkoja, jotta he voisivat jäädä tänne ja antaa osaamisensa kaupungin ja täällä toimivien yritysten käyttöön näin hyödyttäen alueen taloutta. Moni nuori joutuukin valmistuttuaan muuttamaan työn perässä muualle sillä täältä he eivät useinkaan töitä löydä. 

Nuorisotyöttömyyden torjuntaan paras lääke on kunnan, yritysten ja täällä toimivien oppilaitosten saumaton yhteistyö. Elinkeinoelämää suunniteltaessa kaupungin päättäjien tulisi ensisijaisesti houkutella kaupunkiin sellaisia yrityksiä sekä toimijoita, joiden tarpeisiin täällä on jo entuudestaan koulutusta sekä tutkimusta. Vasta valmistunut maisteri tai sähköinsinööri ei ole koulutettu työskentelemään kaupan kassalla, vaan kaupungin on pyrittävä parhaan kykynsä mukaan löytämään Jyväskylässä oppinsa saanneille myös koulutusta vastaavaa työtä täältä.

3. Herätetään torkkuvat mielenterveyspalvelut!


Kiireinen ja stressaava elämäntyyli, henkilökohtaiset paineet elämässä sekä yleinen epävarmuus tulevaisuudesta kuormittavat ihmismieltä. Yhä suurempi osa niin työikäisistä, kuin enenevässä määrin myös nuorista, joutuu tämän kuormituksen vuoksi jättämään työuransa kesken ennen aikojaan. Jo siinä vaiheessa kun uupumus ja stressi alkavat uhata, jokaiselle tulisi taata mahdollisuus päästä juttelemaan ongelmistaan välittömästi. Se on tärkeää paitsi työn tai opiskelun sujumisen, mutta myös henkilön itsensä takia, sillä jokainen ihminen ansaitsee onnellisen elämän.

Sen sijaan, että hoitoon pääsystä tehdään vaikeata karsimalla henkilökuntaa ja lisäämällä palvelujonoja, hoitoon hakeutumiseen tulisi entistä enemmän kannustaa. Nykyisellään mielenterveyspalveluiden jonot ovat aivan liian pitkiä ja moni potentiaalinen apua tarvitseva ei edes hakeudu hoitoon tietoisena jonotusajoista. Tiukankaan taloustilanteen aikana resursseja ei tulisi karsia vaan päin vastoin lisätä, sillä silloin myös ihmisten huoli tulevaisuudesta on suurin. Resursseja on vasta silloin riittävästi kun jokaisen apua tarvitsevan välitön hoitoon pääsy on mahdollinen.


Tehdään tarvittava työ kaupungin eteen nyt niin tulevaisuudessa jää aikaa myös torkkumiseen. Sinun tukesi on minulle tärkeä, jotta voin olla tekemässä tästä kaupungista entistä parempaa paikkaa elää nyt ja tulevaisuudessa!