Uusfasismi oire yhteisöllisyyden puutteesta

Tänään iltapäivällä Jyväskylän keskustan valtasi uusi näky täällä päin, kun uusfasistinen Suomen vastarintaliike järjesti lippumielenosoituksen, megafoonikuulutusten ja materiaalin jakamisen kera. Mielenosoitus aiheutti hämmennystä ja huomiota samaan aikaan kun poliittiset puolueet olivat tekemässä kunnallisvaalikampanjaa vieressä. Vastalauseen sai niin EU-politiikka, monikulttuurillisuus, kapitalismi kuin pian pidettävät kunnallisvaalitkin. Liike kehotti mm. olla äänestämättä kunnallisvaaleissa ja sai osakseen myös hieman vihaisia huutoja väkijoukosta.

Kun pohditaan sitä, mistä tällaiset ääriliikkeet ammentavat voimansa, nousee usein pinnalle yhteiskunnalliset ongelmat ja hallituksen ajama politiikka, joka ei monen silmissä edesauta ongelmien ratkaisussa vaan menee yli tajunnan. Todellinen syy löytyy kuitenkin kroonisesta yhteisöllisyyden puutteesta. Silloin kun yhteiskunta luo kattavan turvaverkon, yhteisöllisyys ja vastuu toisesta ihmisestä usein unohtuu. Yhteiskunnan tulee parhaansa mukaan turvata yksilön pysyminen raiteillaan, mutta tämä ei yksin riitä, vaan vaatii rinnalleen myös solidaarisuutta ja aitoa välittämistä kanssa ihmisistä.

Uusfasistiset liikkeet tuovat täytettä yhteiskuntaa vaivaavaan yhteisöllisyyden puutteeseen ja ammentavat siitä kannatuksensa. Pettynyt yksilö löytää helposti muita pettyneitä, joita yhdistää ainakin yksi asia, viha. Useissa ääriryhmissä yhteisöllisyys alistaa yksilön valtaansa, mutta osa kokee tämän siitä huolimatta parempana kuin "irrallaan" olemisen. Pahimmillaan tällainen yhteisöllisyys tuhoaa yksilön kokonaan, josta seurauksena ihminen kieltää oman itsensä ja kaiken siihen liittyvän inhimillisyyden. Hyväksytyksi tuleminen on ihmisen perustarpeita ja niin tärkeä tarve, että ihminen on usein valmis uhraamaan omana itsenään olon tämän saavuttaakseen. Kun hyväksyntää ei ole muuten saatavissa, kaikenlainen yhteisöllisyys vaikuttaisi kelpaavan.

Kun uusfasistinen liikehdintä luo yhteisöllisyyttä "me ja he"-hengellä, jossa yhteisön ulkopuolisiksi voimiksi nähdään kaikki yhteisön muottiin sopimaton sekä vieras; yhteiskunnan tulisi alkaa luomaan yhteisöllisyyttä "me kaikki"-hengellä. Aito yhteisöllisyys on suvaitsevaista ja koostuu yhteen hiileen puhaltavista yksilöistä. Parhaimmillaan yksilöllisyys ja yhteisöllisyys ovat toisiaan tukevia, ei poissulkevia asioita, ja erilaisuus yhteisön suurin rikkaus.