Miksei syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä voida säästää?

Jyväskylän kaupunki joutuu ensi vuonna kohtaamaan talouden tosiasiat. Vaikka veroja korotettaisiin ja velkaa otettaisiin lisää, säästöjä on siitäkin huolimatta pakko tehdä. Kaupungilla ei tästä huolimatta ole varaa säästää ennaltaehkäisevistä palveluista. Näiden palveluiden laimin lyönnistä seuraa lasku tulevaisuudessa, joka on suurella todennäköisyydellä isompi, mitä mahdolliset säästöt.

Olkoon taloustilanne mikä hyvänsä, syrjäytymistä ehkäisevistä palveluista, kuten sosiaali- ja mielenterveyspalveluista ei tule säästää senttiäkään. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 27 000 euroa vuodessa, mutta suurimman laskun maksaa kuitenkin syrjäytynyt itse, jonka kokemaa pahoinvointia ei voida mitata rahassa.

Erityisen tärkeää on panostaa mielenterveyspalveluihin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn juuri heikon taloussuhdanteen aikana, jolloin työttömyys on yleistä ja ihmisten riski syrjäytyä on suurin. Kun kaupunki miettii missä säästetään, tämä tosiasia on syytä pitää koko aika mielessä. Jos mielenterveyspalveluiden jonoja ei pureta ja hoitoon ohjausta paranneta, seuraukset voivat olla dramaattisia ja kauaskantoisia.

Ensi vuoden alussa voimaan astuva ja paljon markkinoitu nuorisotakuu ei yksin ratkaise ongelmia. Nuorisotakuu kyllä takaa työ- ja opiskelupaikan niille nuorille, jotka jäävät vastaisuudessa tyhjän päälle, mutta ei auta jo entuudestaan syrjäytyneitä. Nuorisotakuun lisäksi kaivataan runsaasti kunnan oma-aloitteista panostusta syrjäytymisen hoitoon, eikä tämä onnistu ilman taloudellisia resursseja.

Ideologinen riitely siitä, miten nuorten ongelmia ja syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä tulee lopettaa välittömästi. Vastuu syrjäytymisen hoidosta kuuluu kaikille, niin henkilölle itselleen, lähimmäisille, kuin myös yhteiskunnalle. Riittävät koulupsykologipalvelut ja muut yhteiskunnan tukipalvelut tuovat apua niille, joille koti ei mahdollista tasapainoista nuoruutta.