Ruoka puhuttaa aina ja niin se on
puhuttanut myös viime aikoina oman ylioppilaskuntani edustajistossa.
Siitä tulisiko ylioppilaskunnan omistaman opiskelijaruokalan suosia
nykyistä enemmän kasvis- ja lähiruokaa käytiin viime edustajiston
istunnossa tiukkasanainen mittelö, joka alkoi vaikuttaa jääkiekon
Suomi-Ruotsi maaottelulta. Sen verran keskustelu nosti tunteita
pintaan ja jokainen varjeli viimeiseen asti omaa maaliaan.
Keskusteluissa monesti käy niin, että
asiasta tehdään selkeästi ihmiset kahteen leiriin jakava
arvokysymys. Kaiken lisäksi käy vielä niin, että kasvisruoka ja
liharuoka nousevat jo sinällään itseisarvon asemaan, jolloin
faktat unohtuvat, eikä rakentava keskustelu onnistu. Todellisuudessa
taustalla on kasapäin arvoperusteita kummankin osapuolen tueksi.
Kasvisruokaan liittyviä arvoja on usein vastuullinen elämän tapa,
ilmastonmuutokset torjuminen, eläinten oikeudet tai vaikkapa arvo
jonka meistä lähes jokainen jakaa; terveys. Liharuokaa kannatetaan
usein sellaisilla arvoilla kuin maku ja ravitsevuus. En tuomitse
tässä tekstissä myöskään tätä arvoperustaa sillä sekasyöjä
olen itsekin. Haluan kuitenkin tuoda seuraavassa ilmi niin
kasvissyönnin perusteluita, mutta myös näkemyksen, jonka mukaan
lihansyönnistä ei ole pakko luopua kokonaan.
Ensinnäkin muutama fakta.
Suomalaisista vain noin 3% on kasvissyöjiä, mutta sen sijaan nuo
loput 97% eivät ole lihansyöjiä vaan sekasyöjiä! Kuitenkin
tuossa sekasyöjien joukossa kasvis- ja liharuoan osuus ravinnosta
vaihtelee merkittävästi, samoin yksittäisen henkilön jättämä
ilmastovaikutus eli hiilijalanjälki. Ruoka aiheuttaa ihmisen
ilmastovaikutuksista noin 18% osuuden, joten kysymys ei todellakaan
ole marginaalisesta osuudesta. Ruoan tuotannon aiheuttamasta
ympäristörasituksesta voimme kenties kaikkein helpoiten juuri
tinkiä pienillä muutoksilla kulutustottumuksissamme.
Liharavinto on merkittävä ilmastoa kuormittava asia ja suomalaiset syövät vieläpä verrattain paljon lihaa. Lisäksi suomalaisten eniten käyttämä liha on
nauta, jonka aiheuttama ilmastokuormitus on myös lihatuotteista kaikkein suurin.
Yksi kilo naudanlihaa aiheuttaa saman ilmastokuormituksen kuin 4
kg broileria tai 10 kg kalaa! Jos naudanlihan kulutusta
vähennettäisiin ja alettaisiin suosimaan vaaleaa lihaa, ruoan
aiheuttama kakku ilmastonmuutokset torjunnassa pienenisi
huomattavasti. Toisaalta kyse ei ole pelkästään lihasta vaan
esimerkiksi juuston kilon valmistuksen aiheuttama hiilijalanjälki on
lähes yhtä suuri kuin naudanlihakilon, minkä myös moni
kasvissyöjä joutuu huomioimaan arvioidessaan ruoan ekologisia
vaikutuksia. Joka tapauksessa ekologisia vaikutuksia tulee tarkastella myös muutenkin kuin hiilijalanjälkeen perustuen sillä se ei esimeriksi ota huomioon vesistöjen pilantuumista tai uhanalaisten lajien tuhoutumista. Tästä syystä pelkkiin indikaattoreihin tuijottaminen ei kerro koko totuutta.
Toisaalta ympäristövaikutus on vain yksi
perustelu kasvisravinnon määrän lisäämiseksi päivittäisestä
ravinnon saannista. Eläineettiset näkemykset liittyen eläinten
huonoon kohteluun ovat myös keskusteluissa usein pinnalla, eikä
tämä näkökulma puolla minkäänlaisen tehotuotetun lihan,
varsinkaan broilerin käyttöä ravintona. Tässä mennäänkin jo
huomattavasti syvemmälle arvopohjaiseen argumentointiin sillä
olennaista on se, minkälaisena nähdään eläinten asema
ylipäätänsä eli puhummeko tuntevista yksilöistä, joille
ihmisillä ei ole oikeutta aiheuttaa kärsimystä. Koska tässä
tekstissä en halua mennä arvioimaan eri arvopohjien ja näkemysten
paremmuutta tai oikeellisuutta, en takerru tähän asiaan sen
enempää.
Kuten kasvisruoan tai liharuoan, ei
myöskään lähiruoan tai luomun tulisi olla itseisarvoja vaan
ainoastaan välineitä hiilijalanjäljen pienentämiseen ja ihmisen
terveyden parantamiseen. Lähiruoka on usein ekologisempaa kuin
kaukaa tuotu ruoka, mutta usein suurin osa ilmastovaikutuksista
syntyy kuitenkin ruoan tuotannossa. Tästä syystä esimerkiksi
talvisaikana Suomessa tuotetut kasvikset aiheuttavat usein suuremman
kuormituksen kuin Euroopasta Suomeen tuodut kasvikset. Myös luomun
eettisyys ja ekologisuus tulee punnita tilannekohtaisesti. Vaikka
luomu onkin useiden tuotteiden kohdalla parempi vaihtoehto, täytyy
myös huomioida, että tiettyjen paljon käytettyjen viljelyskasvien
tehotuotanto palvelisi paremmin maailman koko ajan kasvavia ravinnon
tarpeita. Tällä hetkellä globaalin nälänhädän syyt ovat
kuitenkin ennemmin kiinni siitä miten ruoka ja varallisuus jakaantuu
planeetalla, joten tehokkaammallakaan tuotannolla emme voisi tätä
ongelmaa vielä nykyisellään voittaa. Lähiruoan ja luomun
suosiminen on kuitenkin usein fiksua ja perustelua, mutta järjen
käyttö ja asioista selvää ottaminen on myös sitä.
Lopuksi otan kantaa kiistelyyn siitä
miten vastuullista ravinnon saantia voitaisiin edistää. Moni pitää
pahana asiana sitä, että oppilaitoksissa olisi kerran viikossa
päivä, jolloin saisi vain ja ainoastaan kasvisruokaa. En itse
näkisi tätä asiaa pahana, sillä syön mieluusti kasvisruokaa,
mutta ymmärrän hyvin myös vastakkaisen mielipiteen asiasta.
Mielestäni pakkokeinot ihmisen siirtämiseksi eettisemmän ja
ekologisemman ruokailun pariin, eivät ole se tehokkain keino
ihmisten kulutustottumuksiin vaikuttamisessa. Näkisin mieluusti
tilanteen, jossa henkilö itse omasta vapaasta tahdostaan valitsee
kasvisruoan vaikka liharuokavaihtoehtokin olisi tarjolla. Tällöin
henkilö tulee itse ajatelleeksi omilla aivoillaan ja saattaa saada
lisäksi hyvän olon tunteen ymmärtäessään tehneensä oikein.
Jotta näin kävisi, kasvisruoan tulee olla yhtä ravitsevaa ja hyvän
makuista kuin liharuokakin. Koska ihmiset ovat lisäksi usein hyvin
ennakkoluuloisia sellaista ruokaa kohtaan, jota he eivät ole
aikaisemmin maistaneet, ensimmäinen kokemus tulee olla positiivinen
eikä aiheuttaa pettymystä.
Pakolla suuhun työnnetty ruoka on kuitenkin aina pahaa ja sen tietää jo pikku lapsikin! Eli jospa tehdään kasvisruokailusta positiivinen asia ja siihen päästään vapaaehtoisuuden sekä suosimisen avulla!