Miksei syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä voida säästää?

Jyväskylän kaupunki joutuu ensi vuonna kohtaamaan talouden tosiasiat. Vaikka veroja korotettaisiin ja velkaa otettaisiin lisää, säästöjä on siitäkin huolimatta pakko tehdä. Kaupungilla ei tästä huolimatta ole varaa säästää ennaltaehkäisevistä palveluista. Näiden palveluiden laimin lyönnistä seuraa lasku tulevaisuudessa, joka on suurella todennäköisyydellä isompi, mitä mahdolliset säästöt.

Olkoon taloustilanne mikä hyvänsä, syrjäytymistä ehkäisevistä palveluista, kuten sosiaali- ja mielenterveyspalveluista ei tule säästää senttiäkään. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 27 000 euroa vuodessa, mutta suurimman laskun maksaa kuitenkin syrjäytynyt itse, jonka kokemaa pahoinvointia ei voida mitata rahassa.

Erityisen tärkeää on panostaa mielenterveyspalveluihin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn juuri heikon taloussuhdanteen aikana, jolloin työttömyys on yleistä ja ihmisten riski syrjäytyä on suurin. Kun kaupunki miettii missä säästetään, tämä tosiasia on syytä pitää koko aika mielessä. Jos mielenterveyspalveluiden jonoja ei pureta ja hoitoon ohjausta paranneta, seuraukset voivat olla dramaattisia ja kauaskantoisia.

Ensi vuoden alussa voimaan astuva ja paljon markkinoitu nuorisotakuu ei yksin ratkaise ongelmia. Nuorisotakuu kyllä takaa työ- ja opiskelupaikan niille nuorille, jotka jäävät vastaisuudessa tyhjän päälle, mutta ei auta jo entuudestaan syrjäytyneitä. Nuorisotakuun lisäksi kaivataan runsaasti kunnan oma-aloitteista panostusta syrjäytymisen hoitoon, eikä tämä onnistu ilman taloudellisia resursseja.

Ideologinen riitely siitä, miten nuorten ongelmia ja syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä tulee lopettaa välittömästi. Vastuu syrjäytymisen hoidosta kuuluu kaikille, niin henkilölle itselleen, lähimmäisille, kuin myös yhteiskunnalle. Riittävät koulupsykologipalvelut ja muut yhteiskunnan tukipalvelut tuovat apua niille, joille koti ei mahdollista tasapainoista nuoruutta.

Linja-autojen lippualennukset remonttiin

Jyväskylän linja-autolippujen korkeista hinnoista on pauhattu paljon niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Moni täällä asuva tietää hyvin, että kertalipusta joutuu nykyisellään maksamaan 3,20 euroa suppeimmalla vyöhykemaksulla, joten en tässä lähde ainoastaan toistamaan jo esiintyneitä vaatimuksia hintojen laskemisesta. En myöskään lähde vaatimaan Tallinnan esimerkin mukaista ilmaista joukkoliikennettä vielä, sillä tämän hetkisessä taloustilanteessa se on hienosta ajatuksesta huolimatta kaukana realismista.

Mielestäni tällä hetkellä on tehtävä kaikki mahdollinen sen eteen, että linja-autolipun ostaminen olisi paitsi edullista, myös vaivatonta. Esimerkiksi opiskelija joutuu opiskelija-alennuksen saamiseksi hankkimaan Jyväskylän liikenteen palvelupisteestä matkakortin, jonka saamiseksi hänen on hankittava todistus siitä, että hän on paitsi opiskelija, mutta myös kunnassa kirjoilla oleva henkilö. Vaikka alennuslipun hinta olisi edes jossain mielessä kohtuullinen, kyseinen prosessi on kaukana vaivattomuudesta. Tästä syystä moni ei laiskuudessaan tule korttia hommanneeksi, ellei siihen ole todellista tarvetta, eikä tästä syystä aktivoidu edes linja-autoliikenteen satunnaiseksi käyttäjäksi.

Miksei ihmisille anneta oikeasti mahdollisuutta kokeilla, miten hyvä ja vaivaton liikkumisväline linja-auto voi parhaimmillaan olla? Nykyisellään kallis kertalippu tai toimenpiteitä vaativa matkakortti ei anna opiskelijalle tai muuten vähävaraiselle mahdollisuutta linja-autoliikenteen "koekäyttöön".

Itse ehdotan ratkaisuksi busseissa tai kioskeissa myytäviä 5-10 matkan alennuslippuja, joiden ostamisen ainoa edellytys on voimassa oleva opiskelijakortti tai muu yleisesti käytetty todistus, joka oikeuttaa alennukseen. Helsingin mallin mukaisesti opiskelija-alennus on oltava puolet lipun hinnasta, mikä on tulotasoon nähden perusteltua. Alennusten sidonnaisuus verotuskuntaan tulee poistaa. Näin vähennetään paitsi turhaa todistelua, mutta myös lisätään entisestään liikenteen käyttöastetta, sekä pidemmän päälle myös kannattavuutta.

Jos kaupunki haluaa oikeasti pitää huolta opiskelijoiden ja vähävaraisten hyvinvoinnista niin toimiva joukkoliikenne on erittäin hyvä tapa tukea tätä. Liikkuminen paikasta toiseen laajassa kaupungissamme ei saisi olla ainoastaan varakkaiden etuoikeus, eikä oman auton omistaminen tulisi olla välttämättömyys.

Opiskelijoiden arvoa ei mitata pikavoittoina

Toissa viikolla Jyväskylän opiskelijaliike (JYY ja JAMKO) sai tahtonsa läpi vaatiessaan linja-autoliikenteen opiskelija-alennusten poistamissuunnitelmien perumista. Vastaisuudessakin Jyväskylässä kirjansa pitävillä opiskelijoilla on oikeus saada alennus 30 päivän lippuihinsa, mitä voi pitää kohtuullisena huomioiden lippujen kalliin hinnan ja opiskelijoiden heikon taloudellisen aseman. Lippualennuskeskustelun ohessa nousi esille jälleen se tosiasia, että vain 37% opiskelijoista on Jyväskylän veronmaksajia, mistä johtuen ihmeteltiin kunnan nihkeää halua kannustaa opiskelijoita lippualennusten kaltaisilla menetelmillä vaihtamaan kirjojansa Jyväskylään. Keskustelua aiheutti myös eriävät näkemykset ja laskelmat opiskelijoiden nettovaikutuksesta kunnalle sen veronmaksajina.

Totuus on, että tuottaa sitten kirjojansa Jyväskylässä pitävä opiskelija voittoa tai tappiota kunnalle, kyseinen vaikutus kunnan talouteen on tältä osin pieni. Sen sijaan huomattavasti merkittävämpi asia kunnan taloudelle on se, jääkö kyseinen opiskelija kuntaan myös valmistuttuaan. Tässä tapauksessa puhutaan huomattavasti suuremmista rahasummista, jolloin opiskelijan opiskeluaikainen veronmaksukunta muuttuu kuntatalouden kannalta merkitsemättömäksi. Eikä kaikkea voida edes suoraan mitata rahassa sillä opiskelijoiden oleskelu kunnassa tuottaa positiivisia vaikutuksia kunnan henkiseen hyvinvointiin, nuorentaen kaupungin imagoa sekä rikastuttaen sen kulttuurielämää. Valmistuttuaan opiskelijoiden tietotaso ja osaaminen voisivat olla kunnan ja siellä toimivien yritysten käytössä, mikäli vain kunnalla olisi todellista halua hyödyntää tätä.

Ikävä kyllä Jyväskylä on edelleen välipysähdyspaikka monelle tänne muuttaneelle opiskelijalle ja tuo näkemys ruokkii itseään. Jyväskylän elinkeinoelämä ei yksinkertaisesti pysty tarjoamaan korkeammin koulutetuille riittävästi koulutusta vastaavaa työtä ja tuo osaamiseen perustuva rikkaus menetetään muualle. Mikä tähän ratkaisuksi?

Kunnan elinkeinoelämää kehitettäessä keskiöön tulisi nostaa täällä jo ennestään toimivien yritysten sijaan paikallisten oppilaitosten tuottama koulutus ja sen hyödyntäminen. Vaikka kuinka haluaisimmekin, uutta Nokian kaltaista suuryritystä on tuskin tulossa nostamaan kunnan taloutta. Tulevaisuuden tulee rakentua korkeaa koulutusta hyväkseen käyttävien pienten ja keskisuurten kasvuyritysten varaan. Näiden rinnalle tarvitaan toimivat palvelut, ammattitaitoinen hallinto ja puitteet kaupungin hyvälle henkiselle hyvinvoinnille. Kunnan tulisi vihdoin ymmärtää, että jokainen opiskelija, oli hän sitten tuleva ekonomi, hitsaaja, virkamies, sosiaalityöntekijä tai kulttuurintuottaja, on omalla osaamisellaan arvokas kunnalle.